maanantai 6. tammikuuta 2014

Douglas Adams - The Restaurant at the End of the Universe

"There is a theory which states that if anyone discovers exactly what the Universe is for and why it is here, it will instantly disappear and be replaced by something even more bizarre and inexplicable. There is another theory which states that this has already happened."

Linnunrata-saaga jatkuu universumin saloja selvitellessä. Kuten matkat yleensä, tämäkin on täynnä mutkia. Vogonien yllätyshyökkäys sattuu harmittavasti samaan aikaan, kun Heart of Goldin keskustietokoneen kapasiteetti on varattu teen keittämiseen. Monien kinkkisten käänteiden jälkeen nälkä yllättää sankarimme ja lähin ruokapaikka (paikassa, mutta ei ajassa) sattuu olemaan Maailmanlopun ravintola. Miten mainio konsepti! Hyvää ruokaa, kevyttä musiikkia, ikkunoista avautuva näkymä maailmankaikkeuden tuhoutumiseen ja mikä parasta - pöytävarauksen voi tehdä jälkikäteen.

Suurin ongelma aikamatkailussa ei ole suinkaan vahingossa tuleminen omaksi isäkseen tai äidikseen, sillä kyllähän avarakatseinen ja tasapainoinen perhe suurempiakin ongelmia pystyy selättämään. Vaikeinta on kielioppi. Futuureista ja imperfekteistä ei ole paljon hyötyä, vaan monimutkaisempia rakenteita tarvitaan. Arthur ja Ford eksyvät ajan pyörteisiin ja päätyvät esihistorialliseen Maahan seuranaan sekalainen joukko parturikampaajia, markkinointipäälliköitä ja johdon konsultantteja. Tulen tai pyörän keksiminen ei tunnu onnistuvan näiltä B-luokan kansalaisilta (tiedemiehet ja muut suurmiehet ovat A-luokkaa ja ihmiset, jotka tosiasissa tekevät jotakin kuuluvat C-luokkaan). Toivosta ollaan jo luovuttu, kunnes yllättäen Scrabble-pelin lomassa laudalle muodostuu sattumalta maailmankaikkeuden perimmäinen kysymys: "Mitä tulee, kun kertoo kuuden yhdeksällä?"

Erittäin nautinnollista luettavaa kerrassaan. Tapahtumat vaikuttavat kenties sekavilta, mutta Linnunradan käsikirja liftareille auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. The Guide is definitive. Reality is frequently inaccurate. Adamsin mielikuvitus kiertää täysin omia ratojaan. Hän nauraa iloisesti ihmisen pienuudelle. On mahdoton tehtävä edes yrittää valita parhaita kohtia, mutta koetan silti. Suuren profeetta Zarquonin toisen tulemisen kirkko saa viimein vastauksen pitkälle odotukselleen, kun messias viimein ilmestyy lopunajan ravintolaan - valitettavasti aavistuksen liian myöhään. "Er, how are we for time?" he said. "Have I just got a min-" And so the Universe ended. Toinen esimerkki liittyy matkustajakoneeseen, jonka lähtö on viivästynyt planeetan sivilisaation tuhon vuoksi ja erityisesti siksi, että koneesta puuttuu lautasliinat, joita ilman se ei voi sääntöjen mukaan startata. The statistical likelihood is that other civilizations will arise. There will one day be lemon-soaked paper napkins. Till then there will be a short delay. Please return to your seat.

Erinomaista, kerrassaan erinomaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti